Suunnitelmia...

Kun viettää aikaa lokakuussa mökillä, ei voikaan koko ajan olla ulkona, jos ei halua kompastella kiviin ja juuriin pimeässä. Siispä aikaa jää lueskella piironginlaatikon sisältöä. Sieltä paljastui 1980-luvulla tehdyn remontin suunnitelma. Olin itse mukana tämän toteutuksessa vastentahtoisena teininä, joten voin sanoa, että aikalailla suunnitelman mukaan mentiin.

Remontti tehtiin vanhaa arvostaen ja säästäen, mutta sen aikaisilla materiaaleilla ja tietämyksellä. Lasivillaa ja muovitapettia säästämättä... Seiniin on laitettu ilmeisen turha ja jopa haitallinen lisäeristys hirren sisäpuolelle. Lasivillaa on eristeenä niin seinissä, välikatossa kuin lattian allakin. onneksi vanhan lattialankut saatiin säilytettyä.

Mökki on onneksi mäen päällä, kuivalla paikalla. Alapohjaan ei siis ylimääräistä kosteutta tule. Yksi huolestuttava kohta on kivijalka, joka on tiivistetty betonilla jossain vaiheessa, eikä tuuletusraoista ole tietoakaan. Äitini mukaan kuistin kohdalla kivijalka on kuitenkin auki, joten ehkä tilanne ei ole ihan niin paha, kuin miltä äkkiseltään näyttää.

Palkattujen tekijöiden ammattitaitoa saa edelleen ihailla esimerkiksi pikkutarkassa listoituksessa. Hyvin tehtyä työtä on ikävä lähteä purkamaan, mutta hengittämättömät materiaalit on poistettava. Erityisesti harmittaa tuleva lattian avaaminen: lattia on kaunis, mutta sen alla olevat lasivillat on hyvä saada vaihdettua luonnollisempaan. Elävästi muistan vielä, kun teininä käytin kesälomastani kokonaista kaksi päivää kantamalla eristeenä käytettyä sammalta ja hiekkaa alapohjasta pihalle. Silloin se tuntui elinkautiselta rangaistukselta ;D

Sisäkatoissa oli alun perin leveät lankut. Ne kuitenkin päätettiin silloin 80-luvulla korvata kapeammalla, lomittain asetetulla laudoituksella. Syy uusimiseen oli muistaakseni se, että tuvan takkauuni oli jossain vaiheessa korvattu pienemmällä takalla, ja silloin takan kohdalle oli tehty kattoa "jämäpaloista". Nyt en ehkä tuon takia tekisi noin radiaalia muutosta, vaan pyrkisin hyödyntämään vanhaa ja hyväksymään erot materiaaleissa. Helppo tietysti jälkeen päin viisastella. Joka tapauksessa haluaisin laudoituksen sisäkatossa tasaiseksi, kuten vanhoissa katoissa. Näitä lautoja voisi varmasti maalattuna hyödyntää.

Ja mitä sitten löytyy välikaton ja vesikaton välistä? No sitä lasivillaan tietenkin! Toivottavasti ei muovia täältä eikä muualtakaan. Muistelen, että eristekerroksen alla olisi tervapaperi. Tännekin pitäisi saada luonnonmukaisempi eriste. Onneksi vesikatto on korjattu muutama vuosi sitten, eli kosteutta ei pitäisi päästä välikattoon muhimaan. 

Paljon olisi töitä edessä, mutta tietysti hyvin äkkiä jo suunnitteluvaiheessa tulee mieleen tapetit :) Myönnän, että olen niitä vähän katsellut (viimeksi tänään). Itse asiassa, tapettien vaihto on oleellinen osa talon pelastusta: 80-luvun tapeteissa näyttää olevan enemmän muovia kuin paperia. Seinien hengittävyyden merkityksen ymmärtää jokainen vähänkin vanhoihin taloihin perehtynyt. Siis hyvällä omatunnolla tapettien selailua :)

Jos sinulla on vinkkejä suunnitteluun ja toteutukseen, otan ne ilolla vastaan!

Voimaa hakemassa

Tämä lokakuu on ollut lämmin ja samalla minulla on yllättäen ollut aikaa. Olen siis ollut mökillä hieman enemmän kuin yleensä. Nautiskellen ja kiirettä ihan tarkoituksella. Syynä on uupumuksen vuoksi saatu (lyhyt) sairasloma. Olen käyttänyt sen toipumiseen, liikkumiseen, rentoutumiseen, lukemiseen, nukkumiseen ja luonnossa liikkumiseen. Suutarin mökki antaa tähän parhaat puitteet.

Keskittymistä voi harjoitella polttopuiden kasaamisella ja takan sytyttämisellä. Ahdistuksesta voi irtautua vaeltelemalla rantakiviä laskien. Tiedän, että pitäisi miettiä myös ratkaisuja, tulevaisuutta... mutta samalla täytyy olla armollinen itselleen. Paineita on nyt muutenkin riittävästi.

Vasta kun lääkärin vakuuttelut ja tämä sairasloma on saanut ymmärtämään, miten rikki ja väsynyt olenkaan. Hampaat irvessä päivä kerrallaan -tyyli on hämärtänyt käsityksiä normaalista. Repaleista pitäisi nyt koota toimiva kokonaisuus.

Se ei tietenkään tapahdu muutamana päivänä mökillä, vaan edessä on pitkä prosessi. Tiedän kuitenkin, mistä saan voimia mustina hetkinä.

Luonnonyrttien lumoissa

Kesäkuun puolivälissä Suutarin mökki sai toimia luonnonyrttien poimijakoulutuksen näyttämönä. Mikä ihana tekosyy olla niittämättä alkukesällä! Vain lupiineja on nyhdetty luonnonkasvien tieltä. Suutarin mökin tontti on kaukana autoteiltä, eikä läheisiä peltoja myrkytetä, joten kohtuullisen vapaasti ympäristöstä voi kerätä syötävää. Kurssin opettajana oli ystäväni ja entinen kollegani, keruutuotetarkastaja Aana Vainio.

Itse en varsinaisesti osallistunut kurssille, vaan häärin taustalla. Jotakin tietoja ja taitoja tarttui kuitenkin mukaa minullekin. Ensinnäkin selvisi, että kukkapenkissä kasvaa vuohenputkea - se tuli varmasti tunnistetuksi, ja nyt uskallan sitä poimia. Tämän oppitunnin jälkeen löysin sitä kotipihaltakin.

Pääsin myös Aanan hyvillä ohjeilla paistamaan nokkosvohveleita ja valmistamaan haudejuomaa mustaherukan lehdistä. Kannattaa todella olla tarkkana valmistusajan kanssa, juoma oli ihanaa! Ohje menee suurin piirtein niin, että kiehautettuun veteen lisätään mustaherukan lehdet, annetaan hautua viisi minuuttia. Sitten lehdet pois juomasta ja nauttimaan. Sokeria tai maitoa ei ole tarpeen lisätä, ja tämä toimii kylmänäkin.

Opin myös, että haapapettu on herkkua, ja sitä saa puista, joiden läpimitta on vähintään 20 cm. En kuitenkaan aio kokeilla, koska Suutarin mökin haavat on varattu liito-oravan nykyisiksi ja tuleviksi pesä- ja ruokailupuiksi.

Kurssilaiset vaikuttivat tyytyväisiltä päivän antiin, ja saivat leimoja poimijakortteihinsa. Yksi asia herätti hämmennystä metsissä ja niityillä kulkeneissa kurssilaisissa: Meillä on mökin läheisessä metsikössä hautakivi. Ketään ei metsään ole (tietääkseni) haudattu, mutta kun mökin rakentaneen pariskunnan (Emmanuel ja Maria) hauta siirtyi jälkipolvien käyttöön, tuotimme hautakiven  mökille. Voihan se olla vähän hassu tai jopa karmaisevaa... meille se kuitenkin on nyt tärkeä ja rakas muistomerkki.

Wapun päivä

Toukokuu on täällä! Vuoden 1905 toukokuu oli kaunis ja vuosi muutenkin hyvä:

1 päivä - Maat melkeen paljassa, takamailla pikkusen
14 päivä - Lähti Summasen selän jäät, vaan Wourin lahten puoli suli jo päiviä ennen, auringon paisteella tyynen ilman vallitessa.
15 päivä - Minä kynnin enskerran perupellon
16 päivä - Laitettiin lehmä ensikerran mehtään. Lähes hiiren korvalla lehti puissa ja ruoho maassa ja rukiin laihot kauniita ja ihan tervennä päässeet lumivaipan alta.
19 ja 20 päivä - Kylmä pohjatuuli, 20 päivää vasten yöllä oli kovanlainen pakkanen, maa oli kuurassa.
21(?) päivä - Tuuli pyäriskeli vuoroon lännessä ja pohjoisessa, vaan kaiken päivää sateli vaaru (?) pilvistä lunta ja lumen sytämmiä. 

Tämä vuosi 1905 oli Hyvä vilja Wuosi. Joka laatua ihmisten viljaa tuli tavallista runsaampi sato, vaan heiniä tuli tavallista heikompi sato.
Syksy oli pitkä, atventtina Pyhän selkä lainehti ja Summanen oli heikossa jäässä.

Ja sitten huomio aiemmilta vuosilta:

Vuosina 1900 ja 1901 oli kevät tulvat niin korkealla ettei vanhatkaan miehet muistaneet niin kauheata kevät tulvaa.


Vuonna 1906  suutari kirjoitteli tämmöisiä:

Toukokuun 1 päivä eli Wapun päivän kova etelätuuli särki Summasen jäät ja 5. päivä meni kaiketi pois. Hauet kutivat jäitten lähtiessä. Tähän aikaan kaunis kesä, laihot kasvaa kovasti, lehen kanta auvennut. Routa sulanut kaiketi maast lämpöisten vesisateittein vaikutuksesta. Elukoita paikoin mettässä, pääskyset olevat täällä. Joku sanoo käen kukkuneen 8. päivä, vaan minä kuulun varmaan 11. päivä.
Lämmin ja kaunis ilma, hiukan jyrähteli ukkonen, tuuli etelälounaassa.

Kävin mökillä pikaisesti eilen - rannat ovat auki, mutta muuten järvi on vielä jäässä. Suurta tulvaa ei tänä vuonna näytä tulevan. Ulkokalusteiksi pätkitty pihakoivu kasvaa sientä - en tiedä maltanko niitä puhdistaa, ovat kauniita tuollaisenakin. Juon kahvini muualla.

Kevään etenemistä vuonna 1899

Tuntuuko, että kevät ei tänä vuonna etene millään? Ei tämä kuulkaa vielä mitään! Tällaista oli kevään tulo vuonna 1899:

Huhtikuu 30 - Kova lumituisku, aitovarsilla korkeita luminietoksia. Paikoin aukeemmat pellot pälvissä.

Toukokuu 1 - Pohjatuuli ja hirmuinen lumituisku. Kujat aitaijen harjan tasalla lunta, ja mettissä täytet hanket.

saman kuun 21 - eli Helluntaina tuuli kääntyi pohjoiseen ja alkoi lunta satamaan. Ja 2. Helluntaipäivänä oikeen tuiskuamalla. Kesän tulo meni pitkään ja Wiljan tulo oli sanken huono. 

Tämmöistä se taisi olla viime vuonnakin, toukokuussa saatiin lunta ja heinäkuussakin oli Suomenselällä hallaa. Jos olisi omista viljelyksistä kiinni, nälkä olisi kova tälläkin hetkellä. Nyt eletään vasta maaliskuuta, joten vielä on toivoa, että tästä vuodesta tulee ihan hyvä :)

Maaliskuu 1905

Leudon helmikuun jälkeen alkaa kevät jo koittaa. Toivottavasti nykyhetkessäkin jo lämpenee :)

1 päivä - Pilvinen, leuto ilma. Nuoskaa lumisatetta etelän ja ijän väliltä.
2 päivä - Pilvinen, etelä tuuli ja ankara märkä lumi sate.

5 päivä - Laskiais sunnuntaina pilvinen, leuto ilma.
7 päivä  - Laskiaisena oli ilman sää aamusta pilvinen, itätuuli ja lumisatetta. Vaan ilta puoleen puoli sekeätä, väliin aurinko näkyi. Wanhat sanovat; millainen ilma laskiaissa, sellainen sää sären kutuna.

10 päivä - Hirmuinen lumituisku ja itätuuli, kylmää 4 astetta.
11 päivä - Hirmuinen lumituisku ja itätuuli.
12 päivä - Aamusta kova lumi tuisku ja etelätuuli, vaan iltapuoleen taukosi lumi sate ja ilma muuttui suojaksi.

Siinä kaikki maaliskuulta. Merkintöjä onkin jatkossa harvemmin, ihan jokaista päivää ei ole kirjattu. Kevään edistymistä saadaan silti seurata riittävällä tarkkuudella :)

Mietinpä tässä myös sitä, millainen joukko pienessä, noin 25 neliömetrin mökissä on talvella 1905 asunut. Rippikirjamerkintöjen perusteella suutarin kahdeksasta lapsesta vanhimmat, Maria ja Anna, ovat jo lähteneet Helsinkiin. Emmi on vielä kotona, ja on virheellisesti merkitty rippikirjaan isänsä vaimoksi! On varmasti vastannut taloudenpidosta ja pienemmistä sisaruksistaan, mutta siitä huolimatta, luulisi papin tietävän kuka on kenenkin tytär tai vaimo... tosin tämän pitäjän kirkonkirjoissa on kyllä kaikenlaista ja kaikenlaista puuttuu. Emmi muuttaa Helsinkiin isosiskojen perässä vuoden 1905 lopulla. Ida näyttää olleen vuoden 1905 piikomassa saman kylän talossa.

Mökissä asustivat siis vuonna 1905 suutarin lisäksi lapset Emmi, Hilma, Aapeli sekä kaksostytöt Eeva ja Miina, jotka täyttivät yhdeksän vuotta 31.maaliskuuta samana vuonna. Melko tiivistä on ollut talviaikaan, kesällä käytössä oli siihen aikaan yksi aitta. Tosin vielä tiiviimpää on ollut silloin kun kaikki lapset ovat olleet kotona.

Terveiset Helsingistä sinne maalle! Anna ja Maria ovat käyneet kuvauttamassa itsensä ja lähettäneet kuvan kotiväelle. 

Ainutlaatuinen raparperi

Kirjoitin jo kauan sitten suutarin mökin vanhasta raparperista ja Luonnonvarakeskuksen raparperitutkimuksesta. LUKE haki pari vuotta sitten näytteitä vanhoista raparpereista, ja ilmoitin meidän raparperimme mukaan. Tuloksetkin tulivat, jo viime kesänä.
Tuloksena oli, että meidän raparperimme on ainutlaatuinen! Tutkittujen näytteiden joukossa ei ollut yhtään samanlaista. Raparperimme ei siis ole mitään tunnettua lajiketta. Se voi olla jotakin vanhaa, tuntematonta lajiketta, tai sitten se on kasvatettu siemenestä, jolloin se on tavallaan "uusi", oma lajikkeensa.
En siis löytänyt raparperillemme "serkkua" pääkaupungista, jossa luulemme sen olevan kotoisin. Tutkimus tuotti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Täytyy vain tyytyä siihen, että raparperimme on HYVÄÄ ja onneksemme sitkeä tapaus, joka jaksaa kasvaa joka kevät itsekseen rehevän niityn nurkassa, oman onnensa nojassa.

Raparperi on todella kestävä ja helppo viljellä. Mutta oletko kuullut, että sitä kasvatetaan sisällä? Löysin sattumalta Kotipuutarha-lehden vuodelta 1966, ja siinä kehotettiin kokeilemaan raparperin "hyötöä", eli jonkinlaista kasvatusta sisätiloissa, pimeässä. Tässä raparperi kasvatettiin kesällä erikseen otetuista juurakon palasista ja kasvatus tapahtui 12-15 asteen lämpötilassa. Ei ihan helppoa järjestää nykyisissä asumuksissa. Mutta sinänsä mielenkiintoinen tapa saada tuoretta syötävää keskellä talvea. Jos omavaraisuus kiinnostaa ja sopiva tila löytyy, mikäs siinä!