Suutarin lapsista vanhin, Maria, on ainakin minulle jollain tavalla suvun keskushenkilö. Vaikka en Maija-tätiä koskaan tavannut, hän eli tarinoissa ja suutarin mökin tavoissa ja esineissä koko lapsuuteni - ja elää edelleen. Yksi esimerkki tästä on mehupullo kellarissa.
Maria syntyi siis vuonna 1881, kaksi vuotta ennen suutarin mökin valmistumista. Hän muutti Helsinkiin vuonna 1902, jossa työskenteli ensin villakehräämössä. Hän asui ainakin vuonna 1910 Martta-yhdistyksen naimattomille työläisnaisille tarkoitetussa asuntolassa. Vuonna 1913 Maria otti lopputilin villakehräämöstä ja siirtyi keittiöapulaiseksi Ebeneser-lastenseimeen. Siellä hän työskentelikin sitten eläkeikään saakka, vuoteen 1948. Työpaikka tarjosi myös asunnon.
Maria ei koskaan mennyt naimisiin, mutta suutarin mökin piironki on säilyttänyt kirjeitä Marian nuoruusvuosilta: Vaikuttaa siltä, että Maria seurusteli vuonna 1907 erään David Rautasen kanssa. Sisarentytär tiesi kertoa, että Maija-tädin mielitietty olisi ollut merimies. Emme tiedä, miksi seurustelu ei johtanut pidemmälle, mutta Maija-täti toimi koko ikänsä aktiivisesti merimieskirkon piirissä. Sisarentytär oli sitä mieltä, että nämä asiat liittyvät toisiinsa.
Vuoden 1948 jälkeen Maija-täti asui siis suutarin mökissä, myöhemmin hän tosin vietti talvet sisarenpojan luona. Maija-täti sokeutui lähes kokonaan viimeisinä vuosinaan, ja suutarin mökin naapuri muistelee lapsuudessaan taluttaneensa Maijan aina lauantaisin heille saunaan. Maija -täti kävi naapurissa saunassa viikottain, mutta ei koskaan ilman erillistä kutsua. Naapuri muisti Maijan erittäin kohteliaana vanhuksena, joka kohteli myös lapsia "aivan kuin aikuisia", oli kohtelias ja kiinnostunut.
Maija-täti kuoli 90-vuotiaana kaksi viikkoa sen jälkeen kun minä synnyin. Hän oli hankkinut jo valmiiksi minulle nuken, joka tietysti on minulla vieläkin. Minulla oli nimi valmiina jo ennen syntymääni, se on sama kuin Maija-tädin nuorimman sisaren. Kun sitten synnyin ja tuttava riensi silloin jo sairaalassa makaavan Maijan luo kertomaan, että "Eeva on syntynyt!", tuhahti Maija että "kyllä kai minä nyt sen tiedän". Maija-täti luuli tuttavan pitävän itseään niin höppänänä, ettei tiennyt sisarensa syntyneen. Tämä oli minulle lapsena tärkeä tarina - ja on kai vieläkin. Se sitoo minut ja Maija-tädin yhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti