Anna-Maija oli suutarin anoppi. Hän asusti miehensä Antin ja tyttärensä Marian kanssa lähitorpassa. Vuonna 1878 toukokuussa Anna-Maija lähti kyläilemään parin kilometrin päähän Pesälään. Kun Anna-Maijaa ei kuulunut kotiin, lähdettiin häntä etsimään. Anna-Maija löytyi kuolleena polun varresta. Paikalla on kivi, hyvin istumiseen sopiva, jolla Anna-Maija oli ilmeisesti levähtänyt.
Naapurini oli lapsuudessaan kuullut tarinan sedältään paikan ohi kulkiessaan. Nyt lähdimme paikkaa etsimään. Se osoittautui hankalaksi, koska vielä muutama vuosi sitten selvästi erottuva polku oli kadonnut hakkuutyömaan jälkiin. Voitte arvata, miten vaikeaa on tunnistaa tuttujakin maisemia, kun puut on parturoitu. Niin kävi nytkin, että naapurille aivan tuttu paikka ei löytynytkään. Kiertelimme tunnin pienellä alueella, ja lopulta päädyimme tämän kiven luo:
Suuri mänty, joka kiven vierellä oli ollut, oli tietysti kadonnut. Totesin kuitenkin naapurille, että tämä olkoon Anna-Maijan kivi, kunnes parempi löytyy :) Ilma oli hieno, ja oli hienoa päästä patikoimaan paikoissa, joissa muuten ei tule käytyä. Hakkuuaukean tuolla puolen polku näkyi hyvin, ja taidan joskus lähteä sitä seuraamaan pidemmällekin.
Anna-Maija siis menehtyi ennen kuin tyttärensä Maria avioitui tai suutarin mökkiä rakennettiin. Maria kuitenkin jäi äitinsä lapsuudenkodin naapuriin ja sai houkuteltua sinne suutarinkin. Hyvä niin.
