Alkukesästä luin jostain artikkelin jossa pohdittiin, mitä vaatisi kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen tasolle, jolla torjuisimme ilmaston vaarallisen lämpenemisen. Meitä auttaisi artikkelin mukaan paluu 70-luvulle. Mahtavaa! Olin lapsi 70-luvulla, joten se on tietysti muistoissani onnellista ja ihanaa aikaa!
Juhannuksena sain tehdä jonkinlaisen aikamatkan 70-luvulle, kun osuimme samaan aikaan veljeni perheen kanssa suutarin mökille. Me emme oli sitä tyyppiä, joka kokoontuu suvun kesken aina kun mahdollista - hyvin harvoin siis vietämme yhdessä viikonloppuja. Nyt keksimme kuitenkin viettää juhannuksen yhdessä. Yleensä yöpyessämme mökille, käytämme uutta, isoa aittaa (äitinä asuu varsinaisessa mökissä). Nyt kun meitä oli kaksi perhettä (tai puolitoista, jos ollaan tarkkoja), otimme käyttöön myös "vanhan ison aitan", johon majoituin kuopukseni kanssa. Kun olin pieni, nukuimme tässä aitassa koko perhe, eli kaksi aikuista ja kaksi lasta. Voi miten pieneltä se nyt tuntui! Miten ihmeessä olimme mahtuneet sinne, neljä ihmistä? Tuntui, että se oli juuri sopiva kahdelle.
Taisin nukkua samassa sängyssä kuin lapsena. Silloin se oli tosin lyhyt, nyt päästä vedettävä valkoinen, korkeapäätyinen sänky oli kaiketi vedetty koko pituuteensa. 40 vuotta sitten samalla seinällä oli myös veljeni pukkisänky. Vanhempani nukkuivat vanhassa sivusta vedettävässä, joka oli melkoisen lyhyt nykymittapuulla...
Hyvä oli aitassa nytkin nukkua. Sisustus ei ollut juuri muuttunut 40 vuodessa, seinien väri oli toki vaaleampi - silloin ennen se taisi olla lila. Ehtaa 70-lukua!
´
Vaíkka uusi aitta onkin käytännöllinen ja tilava lasten kanssa yöpymiseen, täytyy sanoa että tässä vanhassa on ihanaa tunnelmaa, joka uudesta puuttuu. Ehkä uudessakin on sitä tunnelmaa sitten omien lasten mielestä joskus.
Vielä siitä mistä lähdin, eli ilmastonmuutoksen torjumisesta 70-luvulle siirtyen. Se tuli konkreettisesti esiin tämän yöpymisen aikana. 70-luvulla ei tullut mieleenkään, että olisimme tarvinneet aitassa sähköä. Mutta nyt: Missä kännykät ja tabletit ladataan?!? Normaalisti yön latauksessa olevat laitteet piti nyt ladata päivällä, mikä tarkoitti sitä, että ne eivät olleet JATKUVASTI mukana - rannalla, kokolla, lenkillä, ruokaa laittaessa... siinä tuli konkreettisesti esiin ero 70-luvun ja tämän päivän välillä. Tarve olla jatkuvasti päivittämässä ja seuraamassa. 70-luvulla oltiin läsnä...
Nyt kun olen pohdinnoista huolimatta taas ajassa kiinni uudella läppärilläni, pääsen tarttumaan myös vähän vanhempiin asioihin, lempi harrastukseeni kuolleisiin sukulaisiin :) Seuraavaksi siis varmasti on tulossa tutkimuslöytöjä - tai uusia arvoituksia.
