Suutari

Suutari Manne, kirkonkirjoissa Magnus tai Emanuel, syntyi vuonna 1856 pitäjän toisella laidalla, Juho ja Liisa Hautasen kuopuksena, eli kymmenentenä lapsena. En valitettavasti tiedä, missä hän oli suutarin opissa, mutta 1880-luvun alussa hänestä tuli kyläsuutari.
Vuoden 1881 juhannuksena Manne avioitui Maria Antintytär Hirvasen kanssa. Maria oli kotoisin samoilta rannoilta, mihin he lopulta mökkinsä rakensivat - Marian äidin veli ja hänen perheensä  olivat lähimmät naapurit. Aluksi pari eli kuitenkin itsellisinä lähitalossa, ennen oman mökin valmistumista.

Suutari Manne, tai Manne-vaari, kuten me häntä kutsumme, ehti olla naimisissa kahdesti. Avioliitto Marian kanssa kesti vuoteen 1897 päättyen Marian kuolemaan. Nuorimmat lapset, kaksoset Miina ja Eeva olivat tuolloin noin puolitoista vuotiaita. Toisen avioliiton Manne solmi ensimmäisen vaimonsa serkun Anna Lakosen kanssa vuonna 1914. Tämäkin avioliitto päättyi vaimon kuolemaan vuonna 1933.

Kerrotaan, että Manne oli äkkipikainen ja kiivas mies, sekä vielä vanhanakin vikkelä ja voimakas. Kylän pojat olivat yllyttäneet vanhan Mannen kisaan hyppäämään veräjän yli. Manne oli hypännyt tasajalkaa ilman vauhtia, mikä oli jäänyt nuoremmilta tekemättä. Manne piti rippikoulua kylällään vuonna 1910. Siitä jäi Mannelle vihko, josta hän teki päiväkirjansa. Tästä vihosta selviää, että Mannella oli kaunis käsiala. Ja toki muutama muukin asia. Kovin montaa päiväkirjamerkintää Manne ei tehnyt. Talon rakentaminen, lasten syntymät ja Titanicin uppoaminen sekä huomattavat sääilmiöt on kirjattu.

Manne-vaari kuoli vuonna 1935.

Tässä kuvassa Manne-vaari ole ole mökissään, vaan ilmeisesti jossain kylän taloista työn touhussa.

Paikka josta olen kotoisin

Tiedätkö sinä, miltä tuntuu olla jostain kotoisin? Kun maailma on kuljettanut pitkän matkan tai kauas, mutta tiedät, missä koti on, missä historiasi on? Kun minulta kysytään, mistä olen kotoisin, en osaa vastata. Olen syntynyt tuolla, viettänyt lapsuuteni toisaalla ja nyt asun aivan muualla. Mutta suutarin mökki tuntuu kodilta, vaikka en ole koskaan siellä asunut.Siellä  elää minun historiani. Olen kuullut sen tarinoissa ja sitä haluan tallentaa.  Toivottavasti osaan kertoa sen suurin piirten oikein.

Vai voivatko tarinat olla vääriä? Tarina tulee eläväksi kerrottuna, ja ehkä se elävyys syntyy juuri siitä, että jokainen kertoja kertoo sen tavallaan. Ehkä muistan jotain minulle kerrotusta väärin, ehkä ymmärsin väärin. Mutta minä kerron ne tarinat, jotka minun päässäni elävät.

Kerron teille suutarista ja hänen kahdeksasta lapsestaan.  Suutarin vaimo oli kotoisin viereiseltä mäeltä, kuten myös hänen äitinsä. Kerron näistä naisista, sekä  välillä itsestäni ja omista tyttäristäni, koska me olemme samaa ketjua. Tämän ketjun tutkiminen, siis sukututkimus, on rakas harrastukseni, ja siitä saat lukea myös.  Mutta kerron myös lämpimistä hirsiseinistä, kukkasista, perunamaasta ja kesästä. Ja kenties ihan jostain muusta.