Oliko Idan mies mistään kotoisin?

Ida Sofia (s. 1887) eli koko ikänsä Saarijärvellä. Hän oli naimisissa Sem Emil (Semmi) Heimosen kanssa ja heillä oli kuusi lasta. Perhe oli köyhä, mutta sekä Semmi että Ida olivat muisteluiden mukaan lahjakkaita kulttuuripersoonia. He kiersivät yhdessä esiintymässä iltamissa, Ida lauloi, Semmin esiintymisen lajia en ole saanut tietooni. Semmi kuitenkin kirjoitti paikallislehteen pakinoita nimillä "Puutteen pieksämä" ja "Takamaan Topi".

Semmi ja Iita

Eräästä kotiarkistomme asiakirjasta selviää, että Semmi oli syntynyt Helsingissä. Tämä tuntui omituiselta - alempien yhteiskuntaluokkien edustajat muuttivat tuohon aikaan sankoin joukoin maalta Helsinkiin. Miksi ihmeessä ilmeisen lahjakas mutta köyhä Semmi olisi muuttanut "vastavirtaan", kyllähän kaupungissa olisi ollut enemmän mahdollisuuksia.

Päätin tutkailla Semmin juuria tarkemmin. Hyvällä tuurilla löysin kuin löysinkin Semmin syntymämerkinnän Helsingin seurakunnan syntyneiden luettelosta. Semmi oli syntynyt 27.12.1890 ja hänen vanhempansa olivat luettelon mukaan Karl Emil Rajala ja Emma Juliana Eliaantytär. Miksi isä on Rajala, mutta poika myöhemmin Heimonen?  Palasin Saarijärven seurakunnan lähteisiin. Tiesin, missä Semmin torppa myöhemmin sijaitsi, joten etsin merkkejä 'Rajala' nimestä samalta suunnalta. Tarvaalan Opistolla olikin 1880-luvun rippikirjan mukaan Rajala- niminen torppa, jossa asui pariskunta Karl Emil Heimonen vaimonsa Emma Juliana Eliaantyttären kanssa. Pariskunta oli vihitty vuonna 1887, ja rippikirjassa oli myös merkintä Helsinkiin muutosta vuonna 1889. Molempien vanhemmat olivat saarijärveläisiä, joten kyllä Semmikin oli vakaasti paikkakunnan oma poika, vaikka kävikin Helsingissä syntymässä.

Idan hopealusikka

Suutarin lapsista neljäs, vuonna 1887 syntynyt Ida Sofia, kutsumanimeltään kaiketi Iita, asui koko ikänsä syntymäpitäjässään. Hän meni naimisiin vuonna 1912  Semmi Heimosen kanssa ja he saivat kuusi lasta.

Perhe oli köyhä ja tähän liittyy tarina hopealusikasta. Sisar Anna oli tapansa mukaa tullut käymään kotiseudullaan kesällä sinä vuonna, kun Ida täytti 40 vuotta. Anna oli Helsingistä ostanut hänelle lahjaksi hopealusikan, johon oli kaiverruttanut Idan nimen. Päästyään perille Idan ja Semmin mökkiin, Anna oli tarinoiden mukaan todennut, ettei Ida tee hopealusikalla mitään, vaan tarvitsee vaatteet päälleensä. Niinpä Anna oli pistänyt hopealusikan taskuunsa ja hankkinut Idalle ja ilmeisesti myös lapsille vaatekerrat.

Vaan mitä tehdä valmiiksi kaiverretulle lusikalle? Onneksi naapuruston taloissa sattui olemaan yhdessä Ida-niminen emäntä, jolle Anna kuuleman mukaan lusikan antoi. Taitaa se olla suvussa tallessa vieläkin.

Maria eli Maija-täti

Suutarin lapsista vanhin, Maria, on ainakin minulle jollain tavalla suvun keskushenkilö. Vaikka en Maija-tätiä koskaan tavannut, hän eli tarinoissa ja suutarin mökin tavoissa ja esineissä koko lapsuuteni - ja elää edelleen. Yksi esimerkki tästä on mehupullo kellarissa.

Maria syntyi siis vuonna 1881, kaksi vuotta ennen suutarin mökin valmistumista. Hän muutti Helsinkiin vuonna 1902, jossa työskenteli ensin villakehräämössä. Hän asui ainakin vuonna 1910 Martta-yhdistyksen naimattomille työläisnaisille tarkoitetussa asuntolassa. Vuonna 1913 Maria otti lopputilin villakehräämöstä ja siirtyi keittiöapulaiseksi Ebeneser-lastenseimeen. Siellä hän työskentelikin sitten eläkeikään saakka, vuoteen 1948. Työpaikka tarjosi myös asunnon.

Maria ei koskaan mennyt naimisiin, mutta suutarin mökin piironki on säilyttänyt kirjeitä Marian nuoruusvuosilta: Vaikuttaa siltä, että Maria seurusteli vuonna 1907 erään David Rautasen kanssa. Sisarentytär tiesi kertoa, että Maija-tädin mielitietty olisi ollut merimies. Emme tiedä, miksi seurustelu ei johtanut pidemmälle, mutta Maija-täti toimi koko ikänsä aktiivisesti merimieskirkon piirissä. Sisarentytär oli sitä mieltä, että nämä asiat liittyvät toisiinsa.

Vuoden 1948 jälkeen Maija-täti asui siis suutarin mökissä, myöhemmin hän tosin vietti talvet sisarenpojan luona. Maija-täti sokeutui lähes kokonaan viimeisinä vuosinaan, ja suutarin mökin naapuri muistelee lapsuudessaan taluttaneensa Maijan aina lauantaisin heille saunaan. Maija -täti kävi naapurissa saunassa viikottain, mutta ei koskaan ilman erillistä kutsua. Naapuri muisti Maijan erittäin kohteliaana vanhuksena, joka kohteli myös lapsia "aivan kuin aikuisia", oli kohtelias ja kiinnostunut.

Maija-täti kuoli 90-vuotiaana kaksi viikkoa sen jälkeen kun minä synnyin. Hän oli hankkinut jo valmiiksi minulle nuken, joka tietysti on minulla vieläkin. Minulla oli nimi valmiina jo ennen syntymääni, se on sama kuin Maija-tädin nuorimman sisaren. Kun sitten synnyin ja tuttava riensi silloin jo sairaalassa makaavan Maijan luo kertomaan, että "Eeva on syntynyt!", tuhahti Maija että "kyllä kai minä nyt sen tiedän". Maija-täti luuli tuttavan pitävän itseään niin höppänänä, ettei tiennyt sisarensa syntyneen. Tämä oli minulle lapsena tärkeä tarina - ja on kai vieläkin. Se sitoo minut ja Maija-tädin yhteen. 

Anna

Annasta minulla ei ollut juuri tietoa, muuta kuin että hän muutti Helsinkiin, meni naimisiin ja sai lapsia. Aloin selvittämään, löytäisinkö lisää tietoa Annasta ja hänen perheestään. Ja kyllähän sitä löytyy, kiitos  suutarin mökin piironginlaatikon ja internetin ihmeellisen maailman.

Anna (s. 1883) muutti todellakin Helsinkiin pian Marian jälkeen vuonna 1904. Arkistolaitos vapautti äskettäin henkikirjoja vuoteen 1910 vapaasti luettavaksi ja sieltä löytyi Anna: Hän oli ollut palvelijana Eläintarhan huvilassa, Piponiuksen perheessä. Näin ainakin siis vuoden 1905 henkikirjassa. Tässä kohtaa törmään omaan tapaani hutkia tutkimuksissa eteenpäin: Olen tämän tiedon kirjannut mahdollisesti jonnekin paperilapulle, jonka sitten olen kadottanut. Se, joka on Helsingin henkikirjoja selannut tietää, että tuollaisen tiedon etsiminen uudestaan sen varmistamiseksi on valitettavasti useamman illan työ - johon ei vielä ole ollut aikaa. Annan sisarentytär muisteli kuitenkin, että melkein jokainen Helsinkiin muuttaneista sisaruksista olisi ollut juuri Piponiuksella piikomassa, joten kaiketi muistan jotain oikein.
Toisen Annaa koskevan merkinnän ymmärsin sitten kirjata huolellisemmin: Anna näyttää muuttaneen serkkunsa, Hanna Forssin perheen luo, ja mainitaan tällä kertaa tehdastyöläisenä. Puuseppa Karl Richard Forssin perhe asui aivan Senaatintorin laidassa, Sofiankadun ja Aleksanterinkadun kulmassa. Mutta sekavaksi tämän tekee se, että Anna mainitaan saman vuoden henkikirjassa kahdessa paikassa. Kyse kuitenkin on mitä todennäköisemmin "meidän" Annastamme, eikä kahdesta eri henkilöstä. Olisiko sitten Anna muuttanut samaan aikaan, kun henkikirjoitusta on tehty, ja tullut kirjatuksi kahteen paikkaan.

Avioitumisen ajankohta ei ole tiedossa, mutta muistitieto kertoo, että Annalla oli kolme poikaa, joista yksi kuoli lapsena. Pojat Urho ja Mauri elivät aikuisiksi. Anna lapsineen kävi myös kesäisin lapsuudenkodissaan. Näistä vierailuista on muistana valokuvia, joita skannailen myös tänne kun taas pääsen itse suutarin mökkiin. Mutta äskettäin löysin piironginlaatikosta jotain mielenkiintoista! Löysin  kirjeen: Mauri oli jatkosodan aikaan rintamalta kirjoittanut Maria-tädille kirjeen. Maria-täti oli lähettänyt ruokapaketin, josta Mauri kiitti. Samalla hän kertoi, että Urho oli ollut kotilomalla rintamalta - ja arveli, että oli tehnyt Urholle hyvää nähdä lapsiaan.

Annan perhe asui kuulema Kalliossa, sisaren tytär oli käynyt siellä kerran kyläilemässä 1950-luvulla. Vielä pitäisi selvittää, kuka ja mistä oli Annan mies ja mitä tapahtui Urholle ja Maurille.

 

Anna ja miehensä; olisiko kihlakuva?