"Asumuksen Rakennus Wuotet"

Tämä on pitänyt aloittaa jo ajat sitten, nimittäin suutarin muistiinpanojen puhtaaksikirjoitus ja julkaisu. Mutta aina suutarin muistiinpanot ovat väärässä paikassa, tai sitten minä. Nyt aloitan, katsotaan milloin jatkan...
Suutari kirjoitti muistiinpanojaan vihkoon, joka alun perin oli pyhäkoulun opettajan muistivihko. Pyhäkoulua suutari piti kylällä yhtenä talvena. Vihkoon jäi monta sivua tilaa kirjata ylös lähinnä säätiloja, mutta myös oman perheen syntymäpäivät ja kuvaus oman talon rakentamisesta.

"Rakensin tuvan Wuotena 1883. Muutin asumaan samana vuotena lokakuuta. Waan rakensin huonollen rento maallen joka täytyi muuttaa toisellen paikallen. Tähän korkeimman harjun kukkulallen jossa ei rento risko. Wuotena 1896 kesäkuun 5 p hajoitettiin ja samana kesänä laitettiin kaikki huoneet asuttavaan kuntoon.

Siihen hiljakseen perkkailin maita ja juuria (?) peltova ja korpeen raivasin yhten pienen lato alan niittyvä ja rakensin samallen niitylle laton Wuotena 1901 joka tuli maksamaan 2 __"

Suutarilla oli kaunis käsiala, mutta pari kohtaa tuossa jää itselleni epäselväksi. Mitähän se lato tuli maksamaan?

Säätilojen kuvaus alkaa vuodesta 1905 ja luulen, että tämä rakentamisen kuvaus on kirjoitettu samoihin aikoihin. Säätilat eivät ehkä meidän mielestämme ole niin kiinnostavia, mutta asiaa voi pohtia sitä kautta, miksi niitä seurattiin aikanaan niin tarkasti ja kirjattiin ylös. Sekin kertoo jotain sen aikaisesta elämästä. Palataan siis vielä myös yli sadan vuoden takaisiin säätietoihin. 

Tiet ja polut

Oli oikeastaan järisyttävää huomata, miten erilainen suutarin mökki on nyt verrattuna 1900-luvun alkuun. Meille ihmisille on tyypillistä - ja inhimillistä - pitää nykyistä olotilaa jotenkin ikiaikaisena. Hitaasti tapahtuvaa, vähittäistä muutosta on vaikea huomata.
Yksi asia, missä muutoksen myös huomaa, on polut. Olen sattumalta hullaantunut vanhoihin teihin, polkuihin, yleensä kaikkiin kulkureitteihin. Voin tuijotella pitkät tovit karttoja ja yrittää sukeltaa sitä kautta historiaan: minne ihmiset kulkivat, miksi? Näkyvätkö vanhat kulkuväylät vielä nykypäivän kartoissa?
Kulkuväylien muutos kertoo tarpeiden muuttumisesta. Enää ei kävellä naapuriin tai ajeta pellolle, nyt ajetaan autolla mahdollisimman nopeasti lähikaupunkiin.
Suutarin mökin pihalla polut muuttuvat. Vanhat menettävät merkityksensä ja uusia syntyy. Polku joka vielä lapsuudessani kulki mökille, on kadonnut kokonaan. Nyt sen vierestä ajetaan autolla. Missä ennen oli lehmien laidun, siitä oikaistaan nyt saunalle.
Mökin suhteen on myös vapauttavaa huomata, että muutoksia saa tapahtua ja tehdä. Ajatukset siitä, että haluaisin tehdä muutamia muutoksia mökissä eivät tunnu enää "vääriltä". Olen tähän asti ajatellut, että en saa muuttaa mitään. Miksi ei? Ajat ja tarpeet muuttuvat. Ainakin on tarpeen korjata muutama 1980-luvun remontissa tehty virhe. Toivottavasti sen aika tulee pian.

Tämä viikonloppuna tein myös sukututkimuslöytöjä. Löysin Annan kolmannen pojan nimen, Miinan lasten nimet ja asuinpaikat. Mutta siitä lisää toiste.

Vanhaa ja uudempaa

Löysin kuvan mökistä alkuperäisessä asussaan, kun sisäänkäynti oli vielä tupaan. Silloin umpikuisti on ollut vielä tarpeen.  Nyt entinen maitohuone toimii eteisenä, joten avokuisti on ihan riittävä. Toiseksi, kun talo on lähinnä kesäkäytössä, ei lumen kerääntyminen portaille ole iso ongelma. Vanhassa kuvassa talon  talon rakentaja ja toistaiseksi viimeinen isäntä istuu  pihakoivun alla.
Alla vertailun vuoksi uudempi kuva. Pihakoivukin on jo kaadettu ja mökki on saanut lautavuorauksen. Pitääkin tehdä tästä itselleen "etsi eroavaisuudet" tehtävä - mikä kaikki on vuosien varrella muuttunut. Helposti muodostuu käsitys, että kaikki on kuten ennenkin - muutoksia ja korjauksia tehdään vähän kerrallaan. Vasta nyt huomaan senkin, miten paljon mökki on itse asiassa muuttunut alkuperäisestä.

Kevätpäivä

Kävimme äidin kanssa maaliskuun alkupäivinä Suutarinmökillä "fiilistelemässä". Tällaisten pikaisten vierailujen ongelmana on, että ikävä mökille vain kasvaa - jätän usein pikavierailut tekemättä ihan tästä syystä.
Päivä oli täydellinen ulkoiluun, kuten kuvista näkee. Aurinko paistoi ja lämmitti jo portaat mukavaksi taukopaikaksi. Lunta on vihdoin viimein, mutta jäällä ja metsäpoluilla pääsi kuitenkin hyvin liikkumaan.
Ja kaikki paikallaan. Tule pian, kesä!

Sauna

Veljeni keksi ilmoittaa suutarin mökin saunan Suomen Saunaseuran "Satavuotiaat saunat" -projektiin. Rakennusvuosi ei tosin ole selvillä, mutta toisaalta tiedossa ei ole, että saunaa olisi uusittu koskaan. Joten oletamme, että se on ollut paikallaan yhtä kauan kuin mökkikin, eli vuodesta 1883.  Blogin kansikuvassa on tämän saunan seinää. Se on sellaista samettista pintaa, jota tekee mieli silittää aina sen ohi kulkiessa. Se tuntuu tervehtivän ja kutsuvan luokseen. Vanhojen talojen rakastajat tietävät, mistä puhun :)

Olen vähän huolissani saunasta tällä hetkellä. Katto pitäisi taas uusia, ikkuna kunnostaa ja alimmaiset hirret ehkä vaihtaa. Helpompi rakentaa uusi sauna, sanoisi joku. Mutta uusi sauna tuskin puhuisi minulle.

Vaikka sauna ei ihan priimakunnossa olekaan,  kylpeä siellä voi edelleen, ja löylyt ovat tietysti maailman parhaat. Jotain korjauksia on toki vuosien mittaan tehty: Kattoa on korjattu ja uusittu, lattialaudat jo monia monia kertoja vaihdettu, ja kiuaskin on pitänyt tehdä uusiksi jo muutamia kertoja. Tämän hetkinen kiuas on isäni tekemä.

Ollaankohan tässä juhannussaunassa... Kuva on otettu 30-40 -luvulla.
Alla oleva kuva on otettu viime kesänä. Vasemman puoleisen päädyn hirsistä näkee ajan kulumisen.