Suunnitelmia...

Kun viettää aikaa lokakuussa mökillä, ei voikaan koko ajan olla ulkona, jos ei halua kompastella kiviin ja juuriin pimeässä. Siispä aikaa jää lueskella piironginlaatikon sisältöä. Sieltä paljastui 1980-luvulla tehdyn remontin suunnitelma. Olin itse mukana tämän toteutuksessa vastentahtoisena teininä, joten voin sanoa, että aikalailla suunnitelman mukaan mentiin.

Remontti tehtiin vanhaa arvostaen ja säästäen, mutta sen aikaisilla materiaaleilla ja tietämyksellä. Lasivillaa ja muovitapettia säästämättä... Seiniin on laitettu ilmeisen turha ja jopa haitallinen lisäeristys hirren sisäpuolelle. Lasivillaa on eristeenä niin seinissä, välikatossa kuin lattian allakin. onneksi vanhan lattialankut saatiin säilytettyä.

Mökki on onneksi mäen päällä, kuivalla paikalla. Alapohjaan ei siis ylimääräistä kosteutta tule. Yksi huolestuttava kohta on kivijalka, joka on tiivistetty betonilla jossain vaiheessa, eikä tuuletusraoista ole tietoakaan. Äitini mukaan kuistin kohdalla kivijalka on kuitenkin auki, joten ehkä tilanne ei ole ihan niin paha, kuin miltä äkkiseltään näyttää.

Palkattujen tekijöiden ammattitaitoa saa edelleen ihailla esimerkiksi pikkutarkassa listoituksessa. Hyvin tehtyä työtä on ikävä lähteä purkamaan, mutta hengittämättömät materiaalit on poistettava. Erityisesti harmittaa tuleva lattian avaaminen: lattia on kaunis, mutta sen alla olevat lasivillat on hyvä saada vaihdettua luonnollisempaan. Elävästi muistan vielä, kun teininä käytin kesälomastani kokonaista kaksi päivää kantamalla eristeenä käytettyä sammalta ja hiekkaa alapohjasta pihalle. Silloin se tuntui elinkautiselta rangaistukselta ;D

Sisäkatoissa oli alun perin leveät lankut. Ne kuitenkin päätettiin silloin 80-luvulla korvata kapeammalla, lomittain asetetulla laudoituksella. Syy uusimiseen oli muistaakseni se, että tuvan takkauuni oli jossain vaiheessa korvattu pienemmällä takalla, ja silloin takan kohdalle oli tehty kattoa "jämäpaloista". Nyt en ehkä tuon takia tekisi noin radiaalia muutosta, vaan pyrkisin hyödyntämään vanhaa ja hyväksymään erot materiaaleissa. Helppo tietysti jälkeen päin viisastella. Joka tapauksessa haluaisin laudoituksen sisäkatossa tasaiseksi, kuten vanhoissa katoissa. Näitä lautoja voisi varmasti maalattuna hyödyntää.

Ja mitä sitten löytyy välikaton ja vesikaton välistä? No sitä lasivillaan tietenkin! Toivottavasti ei muovia täältä eikä muualtakaan. Muistelen, että eristekerroksen alla olisi tervapaperi. Tännekin pitäisi saada luonnonmukaisempi eriste. Onneksi vesikatto on korjattu muutama vuosi sitten, eli kosteutta ei pitäisi päästä välikattoon muhimaan. 

Paljon olisi töitä edessä, mutta tietysti hyvin äkkiä jo suunnitteluvaiheessa tulee mieleen tapetit :) Myönnän, että olen niitä vähän katsellut (viimeksi tänään). Itse asiassa, tapettien vaihto on oleellinen osa talon pelastusta: 80-luvun tapeteissa näyttää olevan enemmän muovia kuin paperia. Seinien hengittävyyden merkityksen ymmärtää jokainen vähänkin vanhoihin taloihin perehtynyt. Siis hyvällä omatunnolla tapettien selailua :)

Jos sinulla on vinkkejä suunnitteluun ja toteutukseen, otan ne ilolla vastaan!

Voimaa hakemassa

Tämä lokakuu on ollut lämmin ja samalla minulla on yllättäen ollut aikaa. Olen siis ollut mökillä hieman enemmän kuin yleensä. Nautiskellen ja kiirettä ihan tarkoituksella. Syynä on uupumuksen vuoksi saatu (lyhyt) sairasloma. Olen käyttänyt sen toipumiseen, liikkumiseen, rentoutumiseen, lukemiseen, nukkumiseen ja luonnossa liikkumiseen. Suutarin mökki antaa tähän parhaat puitteet.

Keskittymistä voi harjoitella polttopuiden kasaamisella ja takan sytyttämisellä. Ahdistuksesta voi irtautua vaeltelemalla rantakiviä laskien. Tiedän, että pitäisi miettiä myös ratkaisuja, tulevaisuutta... mutta samalla täytyy olla armollinen itselleen. Paineita on nyt muutenkin riittävästi.

Vasta kun lääkärin vakuuttelut ja tämä sairasloma on saanut ymmärtämään, miten rikki ja väsynyt olenkaan. Hampaat irvessä päivä kerrallaan -tyyli on hämärtänyt käsityksiä normaalista. Repaleista pitäisi nyt koota toimiva kokonaisuus.

Se ei tietenkään tapahdu muutamana päivänä mökillä, vaan edessä on pitkä prosessi. Tiedän kuitenkin, mistä saan voimia mustina hetkinä.

Luonnonyrttien lumoissa

Kesäkuun puolivälissä Suutarin mökki sai toimia luonnonyrttien poimijakoulutuksen näyttämönä. Mikä ihana tekosyy olla niittämättä alkukesällä! Vain lupiineja on nyhdetty luonnonkasvien tieltä. Suutarin mökin tontti on kaukana autoteiltä, eikä läheisiä peltoja myrkytetä, joten kohtuullisen vapaasti ympäristöstä voi kerätä syötävää. Kurssin opettajana oli ystäväni ja entinen kollegani, keruutuotetarkastaja Aana Vainio.

Itse en varsinaisesti osallistunut kurssille, vaan häärin taustalla. Jotakin tietoja ja taitoja tarttui kuitenkin mukaa minullekin. Ensinnäkin selvisi, että kukkapenkissä kasvaa vuohenputkea - se tuli varmasti tunnistetuksi, ja nyt uskallan sitä poimia. Tämän oppitunnin jälkeen löysin sitä kotipihaltakin.

Pääsin myös Aanan hyvillä ohjeilla paistamaan nokkosvohveleita ja valmistamaan haudejuomaa mustaherukan lehdistä. Kannattaa todella olla tarkkana valmistusajan kanssa, juoma oli ihanaa! Ohje menee suurin piirtein niin, että kiehautettuun veteen lisätään mustaherukan lehdet, annetaan hautua viisi minuuttia. Sitten lehdet pois juomasta ja nauttimaan. Sokeria tai maitoa ei ole tarpeen lisätä, ja tämä toimii kylmänäkin.

Opin myös, että haapapettu on herkkua, ja sitä saa puista, joiden läpimitta on vähintään 20 cm. En kuitenkaan aio kokeilla, koska Suutarin mökin haavat on varattu liito-oravan nykyisiksi ja tuleviksi pesä- ja ruokailupuiksi.

Kurssilaiset vaikuttivat tyytyväisiltä päivän antiin, ja saivat leimoja poimijakortteihinsa. Yksi asia herätti hämmennystä metsissä ja niityillä kulkeneissa kurssilaisissa: Meillä on mökin läheisessä metsikössä hautakivi. Ketään ei metsään ole (tietääkseni) haudattu, mutta kun mökin rakentaneen pariskunnan (Emmanuel ja Maria) hauta siirtyi jälkipolvien käyttöön, tuotimme hautakiven  mökille. Voihan se olla vähän hassu tai jopa karmaisevaa... meille se kuitenkin on nyt tärkeä ja rakas muistomerkki.

Wapun päivä

Toukokuu on täällä! Vuoden 1905 toukokuu oli kaunis ja vuosi muutenkin hyvä:

1 päivä - Maat melkeen paljassa, takamailla pikkusen
14 päivä - Lähti Summasen selän jäät, vaan Wourin lahten puoli suli jo päiviä ennen, auringon paisteella tyynen ilman vallitessa.
15 päivä - Minä kynnin enskerran perupellon
16 päivä - Laitettiin lehmä ensikerran mehtään. Lähes hiiren korvalla lehti puissa ja ruoho maassa ja rukiin laihot kauniita ja ihan tervennä päässeet lumivaipan alta.
19 ja 20 päivä - Kylmä pohjatuuli, 20 päivää vasten yöllä oli kovanlainen pakkanen, maa oli kuurassa.
21(?) päivä - Tuuli pyäriskeli vuoroon lännessä ja pohjoisessa, vaan kaiken päivää sateli vaaru (?) pilvistä lunta ja lumen sytämmiä. 

Tämä vuosi 1905 oli Hyvä vilja Wuosi. Joka laatua ihmisten viljaa tuli tavallista runsaampi sato, vaan heiniä tuli tavallista heikompi sato.
Syksy oli pitkä, atventtina Pyhän selkä lainehti ja Summanen oli heikossa jäässä.

Ja sitten huomio aiemmilta vuosilta:

Vuosina 1900 ja 1901 oli kevät tulvat niin korkealla ettei vanhatkaan miehet muistaneet niin kauheata kevät tulvaa.


Vuonna 1906  suutari kirjoitteli tämmöisiä:

Toukokuun 1 päivä eli Wapun päivän kova etelätuuli särki Summasen jäät ja 5. päivä meni kaiketi pois. Hauet kutivat jäitten lähtiessä. Tähän aikaan kaunis kesä, laihot kasvaa kovasti, lehen kanta auvennut. Routa sulanut kaiketi maast lämpöisten vesisateittein vaikutuksesta. Elukoita paikoin mettässä, pääskyset olevat täällä. Joku sanoo käen kukkuneen 8. päivä, vaan minä kuulun varmaan 11. päivä.
Lämmin ja kaunis ilma, hiukan jyrähteli ukkonen, tuuli etelälounaassa.

Kävin mökillä pikaisesti eilen - rannat ovat auki, mutta muuten järvi on vielä jäässä. Suurta tulvaa ei tänä vuonna näytä tulevan. Ulkokalusteiksi pätkitty pihakoivu kasvaa sientä - en tiedä maltanko niitä puhdistaa, ovat kauniita tuollaisenakin. Juon kahvini muualla.

Kevään etenemistä vuonna 1899

Tuntuuko, että kevät ei tänä vuonna etene millään? Ei tämä kuulkaa vielä mitään! Tällaista oli kevään tulo vuonna 1899:

Huhtikuu 30 - Kova lumituisku, aitovarsilla korkeita luminietoksia. Paikoin aukeemmat pellot pälvissä.

Toukokuu 1 - Pohjatuuli ja hirmuinen lumituisku. Kujat aitaijen harjan tasalla lunta, ja mettissä täytet hanket.

saman kuun 21 - eli Helluntaina tuuli kääntyi pohjoiseen ja alkoi lunta satamaan. Ja 2. Helluntaipäivänä oikeen tuiskuamalla. Kesän tulo meni pitkään ja Wiljan tulo oli sanken huono. 

Tämmöistä se taisi olla viime vuonnakin, toukokuussa saatiin lunta ja heinäkuussakin oli Suomenselällä hallaa. Jos olisi omista viljelyksistä kiinni, nälkä olisi kova tälläkin hetkellä. Nyt eletään vasta maaliskuuta, joten vielä on toivoa, että tästä vuodesta tulee ihan hyvä :)

Maaliskuu 1905

Leudon helmikuun jälkeen alkaa kevät jo koittaa. Toivottavasti nykyhetkessäkin jo lämpenee :)

1 päivä - Pilvinen, leuto ilma. Nuoskaa lumisatetta etelän ja ijän väliltä.
2 päivä - Pilvinen, etelä tuuli ja ankara märkä lumi sate.

5 päivä - Laskiais sunnuntaina pilvinen, leuto ilma.
7 päivä  - Laskiaisena oli ilman sää aamusta pilvinen, itätuuli ja lumisatetta. Vaan ilta puoleen puoli sekeätä, väliin aurinko näkyi. Wanhat sanovat; millainen ilma laskiaissa, sellainen sää sären kutuna.

10 päivä - Hirmuinen lumituisku ja itätuuli, kylmää 4 astetta.
11 päivä - Hirmuinen lumituisku ja itätuuli.
12 päivä - Aamusta kova lumi tuisku ja etelätuuli, vaan iltapuoleen taukosi lumi sate ja ilma muuttui suojaksi.

Siinä kaikki maaliskuulta. Merkintöjä onkin jatkossa harvemmin, ihan jokaista päivää ei ole kirjattu. Kevään edistymistä saadaan silti seurata riittävällä tarkkuudella :)

Mietinpä tässä myös sitä, millainen joukko pienessä, noin 25 neliömetrin mökissä on talvella 1905 asunut. Rippikirjamerkintöjen perusteella suutarin kahdeksasta lapsesta vanhimmat, Maria ja Anna, ovat jo lähteneet Helsinkiin. Emmi on vielä kotona, ja on virheellisesti merkitty rippikirjaan isänsä vaimoksi! On varmasti vastannut taloudenpidosta ja pienemmistä sisaruksistaan, mutta siitä huolimatta, luulisi papin tietävän kuka on kenenkin tytär tai vaimo... tosin tämän pitäjän kirkonkirjoissa on kyllä kaikenlaista ja kaikenlaista puuttuu. Emmi muuttaa Helsinkiin isosiskojen perässä vuoden 1905 lopulla. Ida näyttää olleen vuoden 1905 piikomassa saman kylän talossa.

Mökissä asustivat siis vuonna 1905 suutarin lisäksi lapset Emmi, Hilma, Aapeli sekä kaksostytöt Eeva ja Miina, jotka täyttivät yhdeksän vuotta 31.maaliskuuta samana vuonna. Melko tiivistä on ollut talviaikaan, kesällä käytössä oli siihen aikaan yksi aitta. Tosin vielä tiiviimpää on ollut silloin kun kaikki lapset ovat olleet kotona.

Terveiset Helsingistä sinne maalle! Anna ja Maria ovat käyneet kuvauttamassa itsensä ja lähettäneet kuvan kotiväelle. 

Ainutlaatuinen raparperi

Kirjoitin jo kauan sitten suutarin mökin vanhasta raparperista ja Luonnonvarakeskuksen raparperitutkimuksesta. LUKE haki pari vuotta sitten näytteitä vanhoista raparpereista, ja ilmoitin meidän raparperimme mukaan. Tuloksetkin tulivat, jo viime kesänä.
Tuloksena oli, että meidän raparperimme on ainutlaatuinen! Tutkittujen näytteiden joukossa ei ollut yhtään samanlaista. Raparperimme ei siis ole mitään tunnettua lajiketta. Se voi olla jotakin vanhaa, tuntematonta lajiketta, tai sitten se on kasvatettu siemenestä, jolloin se on tavallaan "uusi", oma lajikkeensa.
En siis löytänyt raparperillemme "serkkua" pääkaupungista, jossa luulemme sen olevan kotoisin. Tutkimus tuotti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Täytyy vain tyytyä siihen, että raparperimme on HYVÄÄ ja onneksemme sitkeä tapaus, joka jaksaa kasvaa joka kevät itsekseen rehevän niityn nurkassa, oman onnensa nojassa.

Raparperi on todella kestävä ja helppo viljellä. Mutta oletko kuullut, että sitä kasvatetaan sisällä? Löysin sattumalta Kotipuutarha-lehden vuodelta 1966, ja siinä kehotettiin kokeilemaan raparperin "hyötöä", eli jonkinlaista kasvatusta sisätiloissa, pimeässä. Tässä raparperi kasvatettiin kesällä erikseen otetuista juurakon palasista ja kasvatus tapahtui 12-15 asteen lämpötilassa. Ei ihan helppoa järjestää nykyisissä asumuksissa. Mutta sinänsä mielenkiintoinen tapa saada tuoretta syötävää keskellä talvea. Jos omavaraisuus kiinnostaa ja sopiva tila löytyy, mikäs siinä!

Helmikuu 1905

1 päivä - Sekeä, pohjatuuli. Lumi juoksee aikatavalla. Vaan iltasella ihan tyyni, taivas tähtessä.
2 päivä - Pilvinen, 10 asteen nahkapakkasta, melkeen tyyni ilma.
3 päivä - Sekeä, melkeen tyyni. Hyvin hieno tuulen henki lännestä, 15 asteen pakkasta, koko päivän sekeä. Iltasella usva pilveä, vaan yä sekeä, pohjolan revon tulet paloi.
4 päivä - Pilvinen, hyvin hieno länsi tuuli, lämpömittari vaihteli 13 ja 14 asteen välillä pakkasta.
5 päivä - pilvinen, lämpömittari 8 asteen pakkasta. Iltasella alkoi kova länsituuli.
6 päivä - Leuto, hyvä ilma, 2 astetta lämmintä. Lauhkea tuuli henkäili lännestä.
7 päivä - Sekeä koko päivän. Aamusta länsituuli, 1 1/2 aste kylmää, vaan päivällä tuuli kääntyi hiukan pohjoisempaan ja ilma kylmeni, 5 asteen kylmäksi. Vaan iltasella tyynty ihan tyyneksi, koko yö sekeä.

12 päivä - Pilvinen, hiukan tuiskuutti lunta, 9 tai 10 asteen pakkanen.
13 päivä - Sekeä, tuuli pohjoisessa.
14 päivä - Hirmunen lumituisku etelästä, vaan tuuli kääntyi hiljakseen myätä päivään, ja ilta puoleen tuuli oli pohjoisessa. Sekeä, lievä pakkanen.
15 päivä - Sekeä, hieno tuuli pohjoisen puolelta
16 päivä - Länsi tuuli ja ankara lumituisku, vaan ilta päivällä lumi sate taukosi ja ilma kävi mitä kauniimmaksi.
17 päivä - Leuto suoja ilma, räystäistä vesi tippui. Tuuli on lännen ja etelän välillä.
18 päivä - Sekeä, leuto ilma, länsi tuuli. 19 päivää vasten yöllä hirmunen tuuli ja hieno lumi tuisku

19 päivä - Etelä tuuli, hieno vesisate koko päivän
20 päivä - Etelä tuuli, hieno vesisate ja lumi räntä sate koko päivän
21 päivä - Sekeä, leuto, mukava ilman sää ja tyyni.
22 päivä  - Sekeä, kaunis kuiva ilma, hyvin hieno tuulen henki etelän ja lännen väliltä
23 päivä - Sekeä, samanlainen sää kuin etellise päivä
24 päivä - Matin päivän aamusta pilvinen, vaan päivä sytän sekeä ja ilta puoli pilvinen. Muutoin tyyni ja hyvä ilma. Wanhat sanovat, että kun matin päivänä on pakkanen, niin on kesä poutanen.
25 päivä - Pilvinen,  leuto hyvä ilma. Tuuli etelän puolta.

26 päivä - Pilvinen, leuto ilma. 2 asteen lämmi, tuuli etelässä
27 päivä - Pilvinen, leuto ilma, 2 asteen lämmi, tuuli etelässä.
28 päivä - Pilvinen, kylmänlainen itätuuli, vähän väliin lumisatetta.

Vähän petyin, kun raatilasi muuttui näin nopeasti lämpömittariksi :) Tiedätkö sinä, mikä on "nahkapakkanen"?
Leuto helmikuu on ollut, nyt ei näytä tulevan samanlaisia kelejä. Mutta pitää muistaa seurata Matin päivän säätä.
Seuraavaksi onkin jo KEVÄT!

Mitä raatilasi näyttää?

Tässä tammikuun lopun säät. Nyt sekesi minullekin edellisen sääpäivityksen mystinen kohta! Lämpötilan näyttää tietysti raatilasi. Tämän sanan pitäisi olla ainakin oululaisille tuttu, mutta näköjään se on ollut käytössä myös etelämpänä.

29 päivä - Aamusta puoli sekeä ja tuuli pohjaissa. Iltasella sekeä ja taivas tähtessä.
30 päivä - Aamusta itä tuuli ja lumi tuisku. Iltapäivällä tuuli kääntyi pohjoiseen. Myöhemmällä iltasella tyynty ja sekeä taivas tähtessä.
31 päivä - Pilvinen tyynenlainen ilma, raatilasi näyttää aamusta 20 asteen kylmää. Vaan päivän päällen 17 astetta kylmää. Iltasella tuuli kääntyi itään ja tuiskuutti lunta. 

Pian on helmikuu! Toivotaan mukavia talvikelejä, minun puolestani pakkanen saisi pysytellä -20 asteen lämpimämmällä puolella.

Löytöjä - ja menetyksiä

Suutarin vaimolla Marialla oli kaksi sisarusta, joista mainitsin aiemminkin lyhyesti. Vuonna 1843 syntynyt Juho oli Marian velipuoli, vuonna 1853 syntynyt Eeva sen sijaan täyssisar.  Kummastakaan ei ole tarinoita, mutta heidän elämänsä tietenkin kiinnostaa - ainakin tällaista sukuhistoriaan hurahtanutta. Olen vuosien mittaan silloin tällöin etsinyt heistä tietoa virallisista lähteistä, mutta en ole päässyt juurikaan eteenpäin.
Sitten taas eräänä perjantai-iltana ryhdyin selailemaan digitoituja rippikirjoja SSHY:n sivuilla, josko kuitenkin löytäisin Eevasta tietoa. Palaan aina silloin tällöin tällaisten "mahdottomien" tapausten pariin. Taito etsiä ja tulkita tietoa vanhoista asiakirjoista kehittyy ja aiemmin mahdottomalta tuntunut arvoitus ratkeaakin kuin itsestään. Dokumentteja myös digitoidaan jatkuvasti lisää, ja uudet asiakirjat tuovat tietysti uutta tietoa.

Ensinnäkin selvisi, että rippikirjamerkintöjen perusteella Eevaa todella pidettiin Ruojan Antin tyttärenä, vaikka kastettujen luetteloon isää ei ole merkitty. Eeva asui vanhempiensa kanssa 16-vuotiaaksi, jonka jälkeen lähti piikomaan. Talo vaihtui vuoden kahden välein, kuten tapana oli. Sitten vuonna 1875 Eeva on piikomassa  Kiimasjärven kylässä, Voiniemessä. Siellä lähistöltä löytyy Aution Juho, jonka kanssa Eeva vihitään 25.3.1876.

Jos ei harrasta vanhojen asioiden penkomista, on ehkä vaikea käsittää sitä iloa, jonka tunsin tässä vaiheessa. Tai ehkä ei; löysin kadoksissa olleen sukulaisen - hänellä näytti olevan perhe, siis jälkeläisiä, ehkä elossa olevia?

Juho ja Eeva muuttavat Autiosta Juhon veljen taloudesta  Mansikkaniemeen. Mutta heti taas on muuttomerkintä - seuraan sitä saman tien, ja löydän Juhon yksin. Hetken ihmeteltyäni palaan takaisin Mansikkaniemen sivulle ja luen tarkemmin kaikki merkinnät. Eeva oli kuollut 12.2.1877. Haudattujen luettelosta löydän kuolinsyyn: synnytys. Lasta  ei löydy kastetuista eikä haudatuista, joten ilmeisesti lapsi menehtyi äitinsä kohtuun.

Hetkeä aiemmin olin iloinnut "löytyneestä" sukulaisesta ja sitten jouduin hautaamaan hänet saman tien - samalla sain haudata ajatuksen hänen jälkipolvistaan. Kuolemaan johtanut raskaus ja synnytys oli 23-vuotiaan Eevan ensimmäinen. Miltä on mahtanut tuntua Eevan äidistä Anna-Maijasta - en edes halua kuvitella sitä tuskaa. Anna-Maija itse menehtyi sairauskohtaukseen vuotta myöhemmin kesällä. Väkisin tulee mieleen, että vaikuttiko suru Anna-Maijan terveyteen.

 Entä Eevan isoveli Juho? Lastenkirjan mukaan hän on kuollut vuonna 1852, eli 9-vuotiaana. Haudattujen luettelosta en kuitenkaan ole häntä löytänyt. Sanotaan, että pikkusisko Marian vanhin tytär olisi Helsinkiin muuttaessa asunut enonsa luona. Se tarkoittaisi Juhoa, mutta hänestä ei löydy muuta tietoa kuin lastenkirjan merkinnät. Tämäkin arvoitus on vielä selvitettävä, mutta tällä hetkellä näyttää  siltä, että Maria, suutarin vaimo, oli sisaruksista ainoa joka ehti omia lapsia saada.

Talven selkä taittui

Vanhan kansan mukaan Heikin päivänä talvi on puolessa, eli talven selkä taittuu. Nyt siis ollaan jo voiton puolella. Siemen tilauksen saapuivat, ensimmäiset kylvöt on tehty - nyt on yläkuun aika, eli paras aika kylvöille. Tosin lähes kaikki saavat odottaa maalis-huhtikuulle, vähintään.

Vuonna 1905 sää Saarijärvellä oli tämän näköinen:

22 päivä - Leuto ilma, pilvinen, länsi tuuli, kylmää 4 astetta
23 päivä - Leuto ilma, länsi tuuli. Iltasella sekeä.
24 päivä - Leuto ilma, tuuli etelästä, 2 astetta lämmintä.
25 päivä - Samanlainen sää kuin etellisenä, 1 aste lämmintä.
26 päivä - Sekeä, tuuli lännessä, kylmää 5 1/2 astetta
27 päivä - Sekeä, vieno pohja tuuli, 17 asteen pakkanen. Waan iltapuoleen pilvinen, tuuli etelässä.
28 päivä - Itä tuuli ja pilvinen ?raatti - la -? näyttää 10 asteen kylmää, vaan ilta puoleen hirmuinen rajuilma ja lumi tuisku. Vaan ilta myöhällä satoi vettä.

Tuossa 28. päivän kohdalla on mystinen kohta. Voitte alla olevasta kuvasta arvailla, mitä siinä oikein tarkoitetaan. Laita arvauksesi kommenttina!

Vuonna 1905: viikko 3

Kuluneen viikon sää jatkui hyvinkin vuoden 1905 malliin. Selkeitä öitä, pakkasta ja tuiskua. Nyt on ilma lämmennyt, ja niin muuten näyttää käyneen myös aiemmin...
Tässä taas säätietoja viikon verran eteenpäin:

Tammikuu 1905

13 päivä - Hirmunen kylmä pohja tuuli, lumi tuisku. Ilta puoleen sekis ja ankara pakkanen.

14 päivä - Pakkanen ja tyyni, vaan ilta puoleen pilvistä ja ilma lauhtui, tuuli kääntyi etelään.

15 päivä - Pilvinen ja hyvä ilma. Tuuli aamusta lännessä, iltasella tyyni ja sekeä. 

16 päivä - Aamusta pilvinen, hyvä ilma, länsi tuuli. Iltapuoleen sekeä ja tyyni.

17 päivä - Pilvinen, hyvä ilma, tuuli länneltä.

18 päivä - Puoli pilvinen ja tyyni.

19 päivä- Pilvinen, hyvin vieno tuulen henki etelän puolelta, muutoin hyvä ilma.

20 päivä - Puoli pilvinen, tyyni ja kaunis ---

21 päivä - Leuto ilma, pilvinen, länsi tuuli, kylmää 4 astetta

Nyt taisi löytyä se päivä, kun lämpömittari on hankittu!

13.1.2018

Viikko 2: Sää vuonna 1905

Päättyvän viikon sää oli hyvinkin samanlainen kuin vuonna 1905. Lauhaa, sadetta ja tuulta. Katsotaanpa miten seuraavan viikon säät täsmäävät.

Vuonna 1905 tammikuussa Saarijärvellä eleltiin tällaisessa säässä:

7 päivä – puoli pilvinen, vaan ilta puoleen sekisi ja tuuli kääntyi pohjoiseen. Yö sekeä ja taivas tähtessä.

8 päivä – Aamu päivä sekeä, iltapuoli puolipilvistä.

9 päivä – Aamusta pilvinen ja tyyli, vaan päivällä alkoi tuulemaan pohjoisesta ja tuiskuuttamaan lunta aika tavalla.

11 päivä – pakkanen ja tyyni, vaan yön päällen alkoi tuulemaan ja tuiskuttamaan lunta.

12 päivä – Hirmuinen lumituisku, tuuli itän ja etelän väliltä

13 päivä – Hirmuinen kylmä pohja tuuli ja lumi tuisku, ilta puoleen sekis ja ankara pakkanen.

Vuodelta 1906 ei sitten näinä päivinä ollutkaan ehditty kirjauksia tehdä. Niin se on myös vuonna 2018: Kovasti oli aikomus laittaa ylös säätietoja päivittäin, mutta yhtään merkintää en ole tehnyt...
Loppiaisena oli kovasti harmaata ja sateista - aamupäivällä räntää, illalla lunta. Ja tuuli oli navakkaa.

6.1.2017

Viikko 1: säät

Vuoden ensimmäisen viikon säät, olkaa hyvä!

Tammiku 1905

2 päivä – Tuiskutti lunta ja tuuli lännestä

3 päivä – Satoi Wettä ja lumi räntää vaan ilta puoleen taukosi lumisate ja ynpäällen ilma selkeni ja taivas tähtessä

4 päivä – Wähän pilvessä vaan iltasella hiukan tuiskuutti lunta vaan yä oli sekeä ja taivas tähtessä.

5 päivä – Sekeä ja ilta puoli hyvästi kuivaa pakkasta

6 päivä – Pilvinen jälkeinen yä sekeä ja tuuli etelästä.

Vuoden päästä mökkiin on ilmeisesti hankittu lämpömittari, koska lämpötilat tulevat kirjatuksi.

Tammikuu 1906
2 päivä – pilvinen, 2 astetta kylmää, sumuva jäällä, joka oli jäässä kiini. Louna tuuli.

3 päivä – Sekeä kaunis ilma, 8 asteen kylmä. Sumuva jäällä.

4 päivä – Sekeä kaunis ilma, hieno tuulen henki lännestä. 8 asteen kylmä.

5 päivä – Pilvinen, 1 asteen kylmä, etelä t

6 päivä – Pilvinen ilma, nollassa. Sytän päivällä hieno vesisate, vaan ilta puoleen tuuli kääntyi itään ja hienosti tuiskuutti lunta.

"Sekeä" on minulle uusi ilmaus. Ensin luulin, että kyseessä on kirjoitusvirhe, mutta sana toistuu samanlaisena useamman kerran. Tarkoittanee kuitenkin selkeää - onkohan paikallisessa murteessa joskus käytetty tuollaista muotoa?

Tammikuun ensimmäinen

Uuden vuoden kunniaksi palaan suutarin muistivihon pariin. Muistiin on kirjattu tarkasti ainakin parilta vuodelta tammikuun ja toukokuun säät. Vaikuttaa siltä, että tammikuun säistä ennustettiin kesän kasvukauden säät. Tässä alkupaloina tammikuun ensimmäisen päivän sää vuosilta 1905 ja 1906. Olen kopioinut kielen pääasiassa sellaisen kuin se on kirjoitettu, vain välimerkkejä  olen lisännyt tekstiin lukemisen helpottamiseksi.

1905 1 päivä

uuten vuoten päivä oli sekeä ja tyyni. Aurinko paistoi kaiken päivää, vaan yhten tunnin ajan päivä sytännä oli usvaa ilmassa, joka oli paikoin jäässä kiini, jota Wanhat ennustavat että jos usva on jäästä niin yläällä että rakkikoira sopii alatse juoksemaan niin se pakkanen ei vahinkoita kesällä toukoja. Vaan jos usva on jäässä kiini niin se pakkanen syäpi kesällä vilja vainijot. Uuten joulun iltana alkoi länneltä tuulin kovanlaisesti ja taivas meni puoli pilveen.

Wuotena 1906
tammiku 1 päivä eli uuten Wuoten päivänä oli sumuva eli usvaa jäällä joka oli vähän aikaa jäässä kiini vaan muutoin oli ilma aamusta sekeä ja kaunis ja tyyni vaan iltapuoleen puoli pilvinen

Miten on, onko tänään jäällä ollut usvaa ja onko koira mahtunut juoksemaan sen ali? Meitä nämä hymyilyttävät, mutta tuohon aikaan säiden ennustaminen otettiin ehkä vakavammin. Selviäminen seuraavasta talvesta oli vielä omasta sadosta kiinni.

Muistiinpanoista riittää julkaistavaa tammikuun jokaiselle päivälle, mutta en varmaan ehdi ihan joka päivälle julkaisua tehdä. Jatkossa varmaan yhdistelen päiviä, niin saadaan seurata, miten säät vaihtelevat.

Onnellista uutta vuotta myös sinulle!