Ainutlaatuinen raparperi

Kirjoitin jo kauan sitten suutarin mökin vanhasta raparperista ja Luonnonvarakeskuksen raparperitutkimuksesta. LUKE haki pari vuotta sitten näytteitä vanhoista raparpereista, ja ilmoitin meidän raparperimme mukaan. Tuloksetkin tulivat, jo viime kesänä.
Tuloksena oli, että meidän raparperimme on ainutlaatuinen! Tutkittujen näytteiden joukossa ei ollut yhtään samanlaista. Raparperimme ei siis ole mitään tunnettua lajiketta. Se voi olla jotakin vanhaa, tuntematonta lajiketta, tai sitten se on kasvatettu siemenestä, jolloin se on tavallaan "uusi", oma lajikkeensa.
En siis löytänyt raparperillemme "serkkua" pääkaupungista, jossa luulemme sen olevan kotoisin. Tutkimus tuotti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Täytyy vain tyytyä siihen, että raparperimme on HYVÄÄ ja onneksemme sitkeä tapaus, joka jaksaa kasvaa joka kevät itsekseen rehevän niityn nurkassa, oman onnensa nojassa.

Raparperi on todella kestävä ja helppo viljellä. Mutta oletko kuullut, että sitä kasvatetaan sisällä? Löysin sattumalta Kotipuutarha-lehden vuodelta 1966, ja siinä kehotettiin kokeilemaan raparperin "hyötöä", eli jonkinlaista kasvatusta sisätiloissa, pimeässä. Tässä raparperi kasvatettiin kesällä erikseen otetuista juurakon palasista ja kasvatus tapahtui 12-15 asteen lämpötilassa. Ei ihan helppoa järjestää nykyisissä asumuksissa. Mutta sinänsä mielenkiintoinen tapa saada tuoretta syötävää keskellä talvea. Jos omavaraisuus kiinnostaa ja sopiva tila löytyy, mikäs siinä!