Suutarin appiukko oli nimeltään Antti Hirvanen. Pappien merkintöjen mukaan hän olisi syntynyt vuonna 1827. Anttia kutsuttiin Ruojan Antiksi. 1870-luvun rippikirjaan pappi on kirjannut hänen olevan "raajarikko jaloista", joten ehkä lisänimi tulee siitä. Sivistyssanakirjan mukaan "ruoja" on lievä haukkumasana, joka tarkoittaa " mokoma, hyväkäs, onneton, pahus, peijakas tai ryökäle". En tunne paikallista murretta kovin hyvin, olisiko siellä jotain muita merkityksiä sanalle.
Muistitieto kertoo , että Antti oli paha suustaan, kova kiroamaan. Oli kuulemma joskus kironnut eväänsäkin, mitä oli pidetty erityisen pahana. Sopisi hyvin yksiin "ruoja" -sanan merkitysten kanssa.
Olen useamman vuoden ajan yrittänyt selvittää, mistä Antti oli kotoisin. Muistitiedon mukaan Uuraisilta, mutta sieltä ei kirkonkirjoista löydy Anttia tai ketään häneksi tulkittavaa. Naapuriseurakunnistakaan ei sopivia poikia löydy. Muistitiedon mukaan Antti olisi kärsinyt häpeärangaistuksen jalkapuussa Uuraisten kirkon edessä. Syynä olisi ollut väärän istumapaikan valitseminen kirkossa: talollisten paikalle ei loisella ollut asiaa. Saarijärvelle Antti ilmaantuu - tai ensimmäiset merkinnät hänestä löytyvät - 1850-luvun alussa. Silloin hän yrittää useamman kerran päästä rippikoulusta ehtoolliselle siinä onnistumatta. Oliko syynä sitten lukutaidottomuus vai äkkipikainen luonne, siitä ei merkintöjä ole.
Vuonna 1853 Antti ja tuleva vaimonsa Anna-Maija kuuluvat kumpikin Nyrölän talon palvelusväkeen, ja samana vuonna Anna-Maija synnyttää toisen lapsensa, Eevan. Vaikka pappi ei ole isää tytölle kirjannut, olen itse päätellyt, että isä olisi Antti. Anna-Maijan ensimmäinen lapsi, vuonna 1842 syntynyt Juho taitaa olla jonkun muu aikaansaannoksia, Antti ei vielä silloin näytä olevan kuvioissa.
Vuonna 1854 tai 1855 Antin ripillepääsy onnistuu, ja pariskunta vihitään vuonna 1855. Kaksi vuotta myöhemmin he muuttavat Anna-Maijan kotiin, Vaivaissaaren torppaan. Heidän toinen (?) yhteinen lapsensa, suutarin mökin tuleva emäntä, syntyy vuonna 1860. Perhe asuu myöhemmin Lamminahon torpassa itsellisinä. Vaivaissaren ja Lamminahon torpat ovat suutarin mökin lähinaapureita.
Anna-Maija menehtyi vuonna 1878, ja Antti kuolee leskenä vuonna 1887.
Mistä Antti oli kotoisin, se toivottavasti selviää vielä joskus. Pappien kirjaukset tuolta ajalta ovat valitettavasti virheitä täynnä, joten on vain hyvää tuuria, jos asia joskus selviää.
Sitä olen usein miettinyt, että millainen mies se Antti oikein oli, kun Anna-Maija siihen ihastui. Räivä ja raajarikko siis, mutta jotain siinä täytyi olla muutakin.... kaiketi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti